Michelle, Empactin toinen perustaja jakaa oivalluksia MBA-opinnäytetyöstään, joka käsitteli yhdenvertaisuuden, moninaisuuden ja inklusiivisuuden (DEI) roolia palvelumuotoilussa. Tämä blogikirjoitus tuo esiin digitaalisten palveluiden historiaa, joka on muokannut nykyistä palvelujen kenttää, ja korostaa viittä ryhmää, jotka usein jäävät muotoiluprosessissa huomioimatta.

Muutama vuosi sitten kirjoitin opinnäytetyöni moninaisuuden, yhdenvertaisuuden ja inklusiivisuuden (DEI) merkityksestä julkisten digitaalisten palvelujen muotoilussa. Opinnäytetyöni ohjaaja Digitalistilta rohkaisi minua valitsemaan aiheen, joka tukisi tulevaisuuden urasuunnitelmiani ja toimisi käyntikorttina seuraavalle askeleelleni. Silloin en vielä täysin ymmärtänyt, kuinka arvokas tuo neuvo oli. Nyt kuitenkin taaksepäin katsoessani näen, että se ohjasi minut juuri tälle polulle, jolla vieläkin olen. Joten iso kiitos Mikko!

Monet opinnäytetyöni löydöksistä ovat yhä ajankohtaisia, ja tulevien kuukausien aikana julkaisemme niistä osan blogissamme.

Historiallinen konteksti ja tiedostamattomien ennakkoasenteiden haaste

Suomessa digitaalisia palveluja on pitkään kehitetty homogeenisessa kontekstissa. Yhteiskuntana meillä ei olla perinteisesti nähty tarvetta panostaa yhdenvertaisuuden edistämiseen palveluissa. Kun yhteiskuntamme ikääntyy ja moninaistuu, inklusiivisten digitaalisten palvelujen tarve on suurempi kuin koskaan.

Perinteisesti Suomessa digitaaliset palvelut on pääosin suunniteltu valtaväestölle, jolloin usein erityisryhmien tarpeet ovat jääneet taustalle. Omat ennakkoasenteemme – joita meillä kaikilla siis on – voivat rajoittaa palvelujen yhdenvertaisuutta. Omat ennakkoasenteet tulee siis ensin tunnistaa, jotta niitä voi käsitellä. Näin meistä tulee jokaisesta parempia muotoilijoita. Ennakkoasenteiden käsittely jo muotoiluprosessin alkuvaiheessa on olennaista, jotta digitaaliset palvelut todella heijastaisivat DEI -arvoja ja jopa haastaisivat yhteiskunnan sortavia rakenteita.

DEI määritelmä suomalaisessa digitaalisessa kontekstissa

Huolimatta moninaisuuden ja yhdenvertaisuuden kasvavasta tärkeydestä, Suomessa ei ole vakiintunutta määritelmää siitä, mitä DEI tarkoittaa digitaalisten palvelujen suunnittelussa tai mitä yhdenvertaisten palveluiden rakentaminen käytännössä vaatii. Kun kysyin muotoilijoilta, miten he määrittelevät moninaisuuden, yhdenvertaisuuden ja inklusiivisuuden muotoilussa, sain monia erilaisia vastauksia. Yhdessä kuitenkin päädyimme määritelmään: “Moninaisuus, yhdenvertaisuus ja inklusiivisuus julkisissa digitaalisissa palveluissa tarkoittaa ihmisten huomioon ottamista kokonaisvaltaisesti osana yhteiskuntaa.” Tämä näkökulma ei erottele digitaalisia ja fyysisiä palveluita, vaan korostaa DEI:n merkitystä yleisenä muotoiluperiaatteena, ei pelkästään alusta- tai palvelukohtaisena huomiona.

“Moninaisuus, yhdenvertaisuus ja inklusiivisuus julkisissa digitaalisissa palveluissa tarkoittaa ihmisten huomioon ottamista kokonaisvaltaisesti osana yhteiskuntaa.”

Viisi ryhmää jää usein ulkopuolelle digitaalisten palvelujen muotoilussa

Työssäni korostui, että viisi väestöryhmää jää usein muotoiluprosessin ulkopuolelle:

• Ikääntyneet
• Kieli- ja kulttuurivähemmistöt
• Vammaiset henkilöt
• Henkilöt, joilla matalampi sosioekonominen asema
• Henkilöt, joilla on puutteelliset digitaidot

Jos näitä erityisryhmiä ei osallisteta muotoiluprosessiin, he eivät välttämättä voi hyötyä digitaalisista palveluista täysimääräisesti – ja eriarvoisuus ihmisten välillä kasvaa.

Näiden haasteiden ratkaisemiseksi Suomen digitaalisten palvelujen on kehityttävä ja painotettava vahvemmin moninaisuutta, yhdenvertaisuutta ja inklusiivisuutta jo muotoiluprosessissa. Tämä tarkoittaa paitsi tiedostamattomien ennakkoasenteiden tunnistamista ja työstämistä, myös selkeiden DEI-ohjeistusten luomista, jotta kaikkien äänet tulevat kuulluiksi muotoiluprosessissa. Painottamalla saavutettavuutta, representaatiota ja systemaattista osallisuutta digitaalisista palveluista voi tulla yhdenvertaisempia ja paremmin Suomen monimuotoistuvan yhteiskunnan tarpeisiin vastaavia.

Asettamalla DEI periaatteet keskiöön muotoilussa, voimme kuroa umpeen nykyiset kuilut ja varmistaa, että digitaaliset palvelut heijastavat kaikkien käyttäjien tarpeita, niin ettei kukaan jää ulkopuolelle.

—————–

Reimagining DEI in digital service design

Empact’s Co-Founder Michelle shares insights from her MBA thesis on DEI in design, exploring its valuable lessons for inclusive digital service design. This blog post uncovers the historical context that has shaped today’s digital services landscape and highlights five key groups frequently overlooked in the design process.

A few years ago, I wrote my MBA thesis about Diversity, Equity and Inclusion in the design of digital public services. My thesis adviser from Digitalist, told me to choose my topic based on where I want my career to go in the future. Back then I didn’t realize how great the advice was, but now looking back, it set me on the course where I still am today. So, thank you Mikko!

Several of the findings from the thesis are still relevant today and we will be posting some of them in the blog over the next couple months.

Historical context and the challenge of unconscious bias

In Finland, digital services have long been developed within a homogeneous context, shaped by a society that has not traditionally recognised the need for a focus on diversity, equity, and inclusion (DEI). However, as Finnish society ages and becomes more diverse, the need for inclusive digital services is more critical than ever.

In Finland, digital services have mostly been designed for the majority, often excluding groups with unique needs. Unconscious bias—present in all of us—can limit inclusion if it’s not actively addressed. First we have to recognize our biases, so we can address them. Tackling these biases early in the design process is essential to building digital services that truly reflect DEI values and challenge the oppressive structures of society.

Defining DEI in the Finnish digital context

Despite the growing importance of DEI, Finland lacks a standardized definition of what it means for digital service design, or what exactly building equitable services requires. When I asked designers to define DEI in design, I got a number of different answers. We agreed on “Diversity, equity and inclusion in digital public services means taking people into account holistically as part of society”. This is a  perspective that doesn’t separate digital from physical services, underscoring the importance of making DEI a universal design principle rather than a platform-specific consideration.

“Diversity, equity and inclusion in digital public services means taking people into account holistically as part of society”

Five groups are often excluded from digital service design

My research highlighted that five demographic groups are often excluded from the design process:

1. Elderly people
2. Language and cultural minorities
3. People with disabilities
4. Those from lower socioeconomic backgrounds
5. Those who lack digital literacy.

Without representation in the design process, these groups may face barriers that prevent them from fully accessing and benefitting from digital services.

To address these challenges, Finnish digital services must evolve with a stronger focus on DEI. This involves not only acknowledging and mitigating unconscious biases but also creating clear DEI guidelines that ensure all voices are heard in the design process. By prioritizing accessibility, representation, and systematic inclusion, digital services can become more equitable and responsive to Finland’s increasingly diverse society.

Embracing DEI as a core principle can bridge existing gaps, ensuring digital services reflect the needs of all users, leaving no-one behind.