Michelle Sahal Estimé, Empactin toinen perustaja jakaa oivalluksia MBA-opinnäytetyöstään, joka käsitteli yhdenvertaisuuden, moninaisuuden ja inklusiivisuuden (DEI) roolia palvelumuotoilussa. Tämä blogikirjoitus tuo esiin opinnäytetyössä muotoilijoilta esiin nousseet inklusiivisen muotoilun haasteet.

Inklusiivinen muotoilu tarkoittaa palvelujen luomista kaikille, mutta se ei aina ole niin yksinkertaista. Muotoiluprosessin varrella tulee vastaan monia haasteita, jotka voivat hidastaa kehitystä tai jopa jättää osan ihmisistä kokonaan kehityksen ulkopuolelle. Tässä blogissa käsittelen näitä haasteita ja pohdin kuinka ne vaikuttavat tapaan, jolla me muotoilijat teemme työmme.

1. Asiakaslähtöisyyden ja palvelumuotoilun puute

Kun kehitetään uusia palveluja ja organisaatioita asiakas tulisi asettaa keskiöön. Usein meiltä kuitenkin puuttuvat juuri ne muotoilun lähestymistavat, työkalut ja menetelmät, jotka oikeasti auttavat ymmärtämään käyttäjiä. Aidon, oikean asiakasymmärryksen korvaa usein oletukset ihmisten tarpeista ja toiveista – ja nämä oletukset perustuvat usein valtavirran näkemyksiin eivätkä heijasta kaikkien kokemuksia. Vaikka asiakastutkimusta tehtäisiinkin, analyysivaiheen yksinkertaistaminen saattaa johtaa siihen, että tärkeät yksityiskohdat katoavat ja palvelut muotoillaankin jollekin yleiselle ”normille”. Esimerkiksi monet palvelut kehitetään ensin suomeksi ja käännetään myöhemmin eri kielille, mikä voi heikentää niiden saavutettavuutta eri kieliryhmille.

2. Resurssihaasteet

Yksi inklusiivisen muotoilun suurimmista esteistä on resurssien puute. Tiukat budjetit ja aikataulut tarkoittavat, että yhdenvertaisuus, moninaisuus ja inklusiivisuus nähdään usein ylimääräisinä asioina, eivätkä pakollisina osina prosessia. Vaikka muotoilutiimit haluaisivatkin priorisoida yhdenvertaisuusnäkökulmia muotoilussa, se on usein ensimmäinen pois jäävä näkökulma jos rahasta tekee tiukkaa.

Minimum Viable Product (MVP) -ajattelutapa ei myöskään helpota asiaa. Vaikka MVP voi nopeuttaa IT järjestelmien toimitusta, se jättää usein pois tärkeitä ominaisuuksia, jotka tekisivät palveluista tasa-arvoisempia. Muotoilijat ovat jo muutenkin paineen alla, joten harvoin on aikaa tutkia uusia menetelmiä tai lähestymistapoja, jotka voisivat tuoda merkittävää parannusta.

3. Osaamisen puute ja empatiavaje

Toinen haaste on osaamisen puute DEI – teemoihin liittyen muotoilutiimeissä. Monilta tiimeiltä puuttuu kokemus tai osaaminen vähemmistöryhmien tarpeiden huomioimisesta. Inklusiivinen muotoilu nähdäänkin usein jälkiajatuksena, jossa saatetaan tehdä olettamuksia tietyistä ihmisryhmistä sen sijaan, että heidät otettaisiin mukaan alusta alkaen. Tämä osaamisen puute voi johtaa empatiavajeeseen. Kun inklusiivinen muotoilu nähdään ”ylimääräisenä työnä”, joka hyödyttää vain pientä ryhmää, se ikävä kyllä jää tekemättä. Lisäksi epäonnistumisen pelko voi estää muotoilijoita ottamasta ensimmäistä askelta inklusiivisen muotoilun suuntaan.

4. Työkalujen ja ohjeistuksen puute

Yksi vaikeimmista haasteista DEI:n sisällyttämisessä muotoiluun on johdonmukaisten viitekehysten tai työkalujen puute. Usein yhdenvertaisuuteen liittyvät ponnistelut riippuvat yksittäisten suunnittelijoiden kiinnostuksesta, mikä voi johtaa epäjohdonmukaisiin käytäntöihin. Lisäksi, erityisesti julkisella sektorilla tiukat hankintavaatimukset vaikeuttavat DEI:n huomioimista projektin alkuvaiheessa. Tämä osaltaan johtaa siihen, että nämä näkökulmat lisätään myöhemmin – jos silloinkaan.

5. Käytännön haasteet representaatiossa

Muotoilutiimit Suomessa ovat yleensä melko homogeenisiä, ja niistä puuttuu siis tekijöitä, joilla on henkilökohtaista kokemusta vähemmistöryhmiin kuulumisesta. Tämä vaikeuttaa inklusiivisen muotoilun toteuttamista. Myös moninaisten äänien tuominen käyttäjätutkimukseen on haastavaa. Muotoilijat keräävät usein osallistujia olemassa olevista verkostoista, jotka eivät aina heijasta vähemmistöjen näkökulmia. Lisäksi niinkin yksinkertainen asia kuin muotoilijan oma kielitaito rajaa ihmisiä, jotka voidaan osallistaa muotoiluprosesseihin. Uskonnosta tai etnisestä taustasta ei kysytä, jolloin näiden näkökulmien huomioiminen vaikeutuu entisestään. Jopa lainsäädännölliset vähemmistöt, kuten ruotsinkieliset Suomessa, voivat olla vaikeita tavoittaa, puhumattakaan muista aliedustetuista ryhmistä.

6. Kapea DEI näkökulma muotoilussa

Lopuksi, palvelujen muotoilussa DEI määritelmä on usein liian suppea. Jos ei ymmärretä ihmisten elämänkokemusten koko kirjoa ja moninaisuutta, on vaikea ymmärtää mitä yhdenvertaisuus, moninaisuus ja inklusiivisuus voisivat todella tarkoittaa palvelujen, prosessien ja organisaatioiden muotoilussa. Voit lukea lisää tästä aiemmasta blogikirjoituksesta.

Kohti inklusiivisia, ihmiskeskeisiä palveluja

Jotta palveluista tulisi todella inklusiivisia, DEI:n on oltava muotoiluprosessin ytimessä – ei vain jälkiajatus. Tämä tarkoittaa investointia resursseihin, koulutukseen ja selkeisiin ohjeistuksiin, jotta inklusiivisesta muotoilusta saadaan vaikuttavaa ja johdonmukaista. Kun priorisoimme yhdenvertaisuuden, moninaisuuden ja inklusiivisuuden, emme vain täytä vaatimuksia, vaan rakennamme palveluja, jotka toimivat kaikille. Korjaamalla resurssivajeita, lisäämällä empatiaa ja laajentamalla ymmärrystämme DEI:stä voimme luoda palveluja, jotka heijastavat ja palvelevat yhteisöjemme monimuotoisuutta.

Uskalletaan siis ottaa se ensimmäinen askel – esimerkiksi ottamalla meihin yhteyttä info@empact.fi !

---

Challenges of inclusive design – as experienced by designers

Empact’s Co-Founder Michelle Sahal Estimé shares insights from her MBA thesis on DEI in design. This blog post uncovers challenges identified by designers who were involved in the thesis process.

Inclusive design is all about making sure services work for everyone, but it’s not always easy to get there. There are plenty of challenges along the way that can slow down progress or leave some people behind. Let’s dive into these barriers and how they impact the way we design.

1. Missing customer-centricity and service design

When creating new services and organizations, putting the customer at the center should be the priority. But too often, the design tools and methods needed to really understand users aren’t used. Instead, assumptions about what people want and need take over—assumptions that are often shaped by mainstream perspectives that don’t reflect everyone. Even when research is done, key details can get oversimplified, leading to services designed for a generalized “norm.” For instance, many services are first created in Finnish and only translated later, which can leave non-native speakers with a less accessible experience.

2. Resource challenges

One of the biggest obstacles to inclusive design is a lack of resources. Tight budgets and short timelines mean that diversity, equity, and inclusion (DEI) are often treated as extras rather than essential parts of the process. Teams may want to prioritize DEI, but when resources are limited, it’s often the first thing to be cut. 

The push for Minimum Viable Products (MVPs) doesn’t help either. While MVPs can speed up delivery, they often leave out important features that would make services more inclusive. And with designers already under pressure, there’s little time to explore new methods or approaches that could make a big difference.

3. Knowledge gaps and lack of empathy

Another challenge is the lack of understanding about DEI within design teams. Many teams don’t have the experience or knowledge to address the needs of minority groups effectively. Inclusive design is often an afterthought, with assumptions being made about certain groups instead of involving them from the start. This lack of knowledge often leads to a lack of empathy. When inclusive design is seen as “extra work” that only benefits a small group, it’s easy for teams to deprioritize it. On top of that, there’s a fear of doing it wrong, which can make designers hesitant to take the first step.

4. Lack of tools and guidelines

One of the trickiest parts of tackling DEI in design is the lack of consistent frameworks or tools. Often, efforts to include DEI depend on individual designers’ interest, which can lead to an inconsistent approach. Strict procurement policies, particularly in the public sector, also make it hard to prioritize DEI in the early stages of a project, leaving these considerations to be added in later—if at all.

5. Practical challenges in representation

Design teams in Finland are generally quite homogenous, lacking people with personal minority experience, which could help in designing more inclusively.  Including diverse voices in user research is another hurdle. Designers often pull participants from existing networks, which don’t always reflect minority perspectives. And something so simple as designers’ language capabilities narrow down the scope of people that are included in the design processes. Asking about sensitive topics, like religion or ethnicity, adds another layer of complexity. Even legislated minorities, like Swedish speakers in Finland, can be hard to include in these groups, let alone people from other underrepresented backgrounds. 

6. The narrow view of DEI in design

Finally, the definition of DEI in designing services is often too limited. Not understanding the full diversity of people’s lived realities can lead to a narrow understanding of what diversity, equity and inclusion truly could mean in the design of services, processes and organizations. You can read more about this in an earlier blog. (link)

Moving toward inclusive, human-centric services

To make services truly inclusive, DEI needs to be a core part of the process—not just an afterthought. This means investing in resources, training, and clear guidelines to make inclusive design achievable and consistent. When we prioritize DEI, we’re not just ticking boxes—we’re building services that work for everyone. By addressing resource gaps, fostering empathy, and broadening our understanding of DEI, we can create services that reflect and serve the diversity of our communities.

So let’s be brave and take the first step toward inclusive design – for example by reaching out to us at info@empact.fi !