Tässä blogipostauksessa Anna Pyyluoma, Empactin toinen perustaja, pohtii sitä, mitä inklusiivinen muotoilu tarkoittaa käytännössä ja miksi sen merkitys kasvaa jatkuvasti. Inklusiivinen muotoilu huomioi erilaiset käyttäjät ja kokemukset, purkaa osallistumisen esteitä ja luo yhdenvertaisia mahdollisuuksia yhteiskuntaan. Esimerkkitapausten kautta näytämme, miten muotoilu voi olla avain yhdenvertaisempaan tulevaisuuteen.

Mitä on inklusiivinen muotoilu?

Inklusiivisella muotoilulla tarkoitamme muotoilutekemistä, joka huomioi ihmisten moninaisuuden kaikessa laajuudessaan ja asettaa haavoittuvien ryhmien kokemukset muotoilutyön keskiöön. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että tuotteiden tai palveluiden helppokäyttöisyys ja saavutettavuus koskettaa kaikkia käyttäjäryhmiä, riippumatta esimerkiksi heidän taustastaan, kielestään, iästään tai kyvyistään.

Emme ole yhteiskunnan rakenteista irrallisia. Meillä kaikilla on ajatusvinoumia, jotka voivat helposti heijastua myös muotoilutyöhön. Rakenteelliset ja systeemiset vinoumat voivat puolestaan johtaa siihen, että osa ihmisistä syrjäytyy, kun tietyt ryhmät jäävät muotoilussa huomioimatta. Muotoilun kautta voimme joko helpottaa tai vaikeuttaa osallistumista yhteiskuntaan, ja siksi on tärkeää tehdä harkittuja valintoja yhdenvertaisten tulosten saavuttamiseksi. Inklusiivinen muotoilu ei pelkästään luo merkityksellisiä kokemuksia, vaan voi myös laajentaa tuotteesi tai palvelusi käyttäjäkuntaa – kaikki hyötyvät, kun yhteiskunta on osallistavampi. 

Seuraavaksi pohdin kohtaamiani yhdenvertaisuuden haasteita ja annan käytännön esimerkkejä, miten inklusiivisen muotoilun näkökulma voi näitä haasteita käsitellä.

Systeemisiä haasteita ja yhdenvertaisuuden esteitä vähemmistöryhmillä

Työskennellessäni maahanmuuttaneille kohdistettujen palveluiden parissa havahduin omaan etuoikeutettuun asemaani. Enemmistöasemasta käsin on aina mahdollista löytää palveluihin useampia reittejä, jos yksi reitti tyssää. On valtaväestölle itsestäänselvyys, että vaihtoehtoisia reittejä on tarjolla, jos jokin ei toimi. Vähemmistöryhmille tällaisia vaihtoehtoisia reittejä ei kuitenkaan aina ole tarjolla, tai niitä ei ole helppo löytää. Maahanmuuttaneille yksi palvelu saattaa olla merkittävä syrjäytymisen estäjä ja osallistumista edistävä tekijä – palvelu, jota valtaväestö ei välttämättä tarvitse, mutta jonka puuttuminen voi olla ratkaiseva este vähemmistön yhteiskunnalliselle osallisuudelle.

Toisessa kontekstissa pääsin keskustelemaan nuorten aikuisten kanssa yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta ja päätöksenteosta. Näissä keskusteluissa nousi vahvasti esiin, kuinka vaikeaselkoinen ja monimutkainen politiikan kieli voi olla – se avautuu usein lakijargonina, jonka yhteyttä ja vaikutusta omaan elämään on vaikea hahmottaa. Vaikeaselkoinen kielenkäyttö etäännyttää ja tuottaa voimattomuuden ja kyvyttömyyden tunnetta – sama ilmiö on havaittu mm. taloustieteen puolella (Anni Marttinen, Hattaratalous, 2024). Lisäksi monilla nuorilla on tunne, ettei heidän äänellään ole merkitystä poliittisessa keskustelussa, mikä vähentää heidän kiinnostustaan osallistua yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen.

Kuinka tukea yhdenvertaisuutta palvelumuotoilulla käytännössä?

Maahanmuuttaneiden palveluiden kehitystyössä tunnistettiin palvelun merkittävä rooli paitsi suomalaiseen yhteiskuntaan integroitumisessa myös maahanmuuttaneiden kokemusten tuomisessa muiden julkisten palvelujen huomioon. Koska julkiset palvelut eivät aina huomioi yhdenvertaisuutta ja saavutettavuutta riittävästi, tällaiset palvelut toimivat tärkeinä siltoina, jotka auttavat vähentämään kotoutumiseen ja yhteiskunnalliseen osallisuuteen liittyviä esteitä. Samankaltaisia haasteita löytyi, kun tutkittiin nuorten mahdollisuuksia vaikuttaa yhteiskunnalliseen päätöksentekoon. Keskusteluissa nuorten kanssa ilmeni kipukohtia, kuten politiikan vaikeaselkoinen kieli ja tunne oman äänen merkityksettömyydestä. Nämä etäännyttävät nuoria osallistumisesta. 

Näissä molemmissa tapauksissa inklusiivinen muotoilu tarjosi välineitä tunnistaa ja lieventää osallistumisen esteitä sekä luoda uusia mahdollisuuksia yhteiskuntaan kiinnittymiseen. Maahanmuuttaneiden palveluiden kohdalla kirkastettiin palvelun identiteettiä sen vahvuuksien pohjalta, kun taas nuorten kanssa tehdyt havainnot auttoivat konseptin kehittämisessä tekemään vaikuttamisesta kiinnostavampaa ja helpommin lähestyttävää. Molemmissa tapauksissa palvelumuotoilu toimi keinona rakentaa siltoja, jotka tekevät yhteiskunnasta yhdenvertaisemman ja osallistavamman.

Inklusiivinen muotoilu epäoikeudenmukaisten rakenteiden haastajana

Toivottavasti näiden esimerkkien kautta inklusiivinen muotoilu tuntuu nyt konkreettisemmalta. Nostamalla yhdenvertaisuuden esteitä ja edistäjiä voimme sekä varmistaa, että palvelut edistävät yhdenvertaisuuden kehittymistä, että vahvistaa tietoisuutta epäkohdista, mikä horjuttaa epäoikeudenmukaisten rakenteiden kykyä korjata itseään. Kun huomioimme erilaisten käyttäjien tarpeet ja nykyiset kipupisteet, voimme muotoilun avulla edistää yhdenvertaisuutta ja luoda yhteiskuntaa, jossa jokaisen ääni pääsee kuuluviin.

---

Inclusive Design as a Bridge to a More Equitable Future

In this blog post, Empact’s Co-Founder Anna Pyyluoma reflects on what inclusive design means in practice and why its importance continues to grow. Inclusive design takes into account diverse users and experiences, removes barriers to participation, and creates equitable opportunities within society. Through real-world examples, we explore how design can serve as a key to building a more equitable future.

What is Inclusive Design?

Inclusive design refers to a design approach that embraces human diversity in all its forms and brings the experiences of vulnerable groups to the center of the design process. In practice, this means ensuring that the usability and accessibility of products and services are universally inclusive, regardless of a person’s background, language, age, or abilities.

We are not separate from the structures of society. Each of us carries cognitive biases that can unintentionally shape the design process. Meanwhile, systemic and structural biases can lead to the exclusion of certain groups when their needs are overlooked. Through design, we can either facilitate or hinder participation in society, making it vital to consciously aim for equitable outcomes. Inclusive design not only creates meaningful experiences but can also expand the reach of your product or service. Everyone benefits when society becomes more inclusive.

Next, I’ll share some challenges I’ve encountered regarding inclusivity and provide practical examples of how inclusive design can address these issues.

Systemic Challenges and Barriers to Equity for Minority Groups

While working on services designed for migrants, I became acutely aware of my own position of privilege. For those in the majority, there are often multiple ways to access services when one route fails. It’s a given that alternative options exist. For minority groups, however, such alternatives are not always available, or they are difficult to navigate. For migrants, a single service can be a critical lifeline, preventing exclusion and fostering social participation—a service the majority may not even notice but whose absence could present a significant barrier to inclusion.

In another context, I engaged in discussions with young adults about societal participation and decision-making. These conversations highlighted how complex and inaccessible political language can seem—often presenting as legal jargon that is difficult to connect to one’s own life. This inaccessibility creates feelings of powerlessness and alienation—a phenomenon observed in other fields, such as economics (Anni Marttinen, Hattaratalous, 2024). Many young people also expressed an experience that their voices carry little weight in political discourse, which further diminishes their interest in participating in societal decision-making.

How Can Service Design Support Equity in Practice?

In the development of services for migrants, we identified the critical role these services play not only in facilitating integration into Finnish society but also in highlighting migrant experiences in broader public services. Given that public services often fall short of addressing equity and accessibility comprehensively, such targeted services act as crucial bridges that help mitigate barriers to integration and societal participation.

Similar challenges emerged when examining young people’s opportunities to influence societal decision-making. Discussions with young adults revealed pain points such as the inaccessibility of political language and the feeling of a lack of representation, both of which discourage engagement. 

In both cases, inclusive design provided tools to identify and address barriers to participation while also creating new opportunities for connection and engagement. For migrant services, the focus was on clarifying the service’s identity and strengths, ensuring that it effectively supports integration. For young adults, insights gained from the research informed the development of a concept that made societal engagement more appealing and approachable. In both contexts, service design acted as a bridge to foster greater inclusion and participation in society.

Inclusive Design Challenges Unfair Structures

I hope these examples make the concept of inclusive design feel more tangible. By identifying and addressing barriers to equity, we can ensure that services contribute to the advancement of fairness while raising awareness of systemic issues. This helps destabilize unjust structures and promotes positive change. When we take into account the diverse needs of users and address existing pain points, we can use design to foster equity and create a society where every voice is heard.